sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 6. luukku: Suomen kansan vanhat runot, loitsut ja tarinat

Hyvää itsenäisyyspäivää! Itselleni suomalaisuus merkitsee kieltä, pohjoista ja itäistä sijaintia, sinnikkyyttä, outoa huumoria ja sitä, että voi olla pitkiä aikoja mukavasti hiljaa, jopa hiljaa pimeässä, mahdollisesti hiljaa pimeässä saunassa ei niin tuttujen ihmisten seurassa ilman että se tuntuu yhtään erityisen vaivaannuttavalta. No niin. Suomalaisuus merkitsee meille kaikille jotain samaa ja jotain erilaista.

Harrastan ja harjoitan suomalaisuuttani esimerkiksi perinneruokaillen. Rakastan rönttösiä, kukkoa, ruismarjapuuroa, mustikkamaitoa, juustoleipää ja olin pakahtua, kun pieni meijeri toi ruokakauppoihin kokkelipiimän: se on hapahko, löysää raejuustoa muistuttava tuote, johon voi keota marjoja tai lusikoida sellaisenaan välipalaksi.

http://skvr.fi/#/{%22content%22:%22aloita%22}Rakkaus kieleen ja kultuuriperintöön on taas vienyt minut usein SKS:n sivuille. Suomalaisen kirjallisuuden seura perustettiin 1831. SKS kustantaa humanistista tiede- ja kaunorkirjallisuutta sekä kerää, tallentaa ja jakaa kulttuuriperintöämme

SKS:n siipien suojasta löytyy muun muassa Suomen kansan vanhat runot. Kyseessä on julkaisusarja, jossa julkaistiin 1908–1948, 1995 lähes kaikki arkistoihin tallennettu ja kirjallisista lähteistä löydetty kalevalainen runous. Onnellista on, että runot löytyvät nyt verkosta: SKVR-tietokanta perustuu tähän teokseen.

Tässä Vermlannin metsäsuomalaisilta kerätty Kristus-aiheinen runo:

Nivellosta ne niil lukoo
Tytöj jalka nivellosta
varsaj jalka vaivalla
sinisellä sillalla
kivisellä tiellä
Jessus Kristus kirkkoon
hyytöisellä hevoisella
lohem mustam muotoisella
Kunka luut kovimmat
Kontiemen kovimmat
Kunka suonet sitkeämät
Hirven suonet sitkeämät [...]

Hakuja voi tehdä erilaisilla asiasanoilla: itse olen hakenut maskottimme vuoksi runoja ketusta ja esitellyt ystävälle roiseja rakkausrunoja, joista syntyikin sitten tämä esitys.

Tässä yhteydessä on mainostettava myös Salakirjat -kustantamoa, joka on tuonut muun muassa Suomen kansan vanhat loitsurunot korupainoksena markkinoille. Yksi kappale löytyy pian Toenperän kirjastosta. Yksi kappale on omassa kirjahhyllyssäni, ja tyydytyksekseni on kerrottava, että muutaman kappaleen lukeminen pimeänä talvi-iltana saa paatuneimmatkin kauhukakarat siirtymään sohvan taakse. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti