Joulukalenterin 20. luukku: tuhansien lehtien havinaa

Teimme rutkasti myöhässä Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemien kulttuurilehtien tilauksen. Tämähän tarkoittaa sitä, että OKM kustantaa kirjastoihin vuosittain vähälevikkisiä lehtiä ja kaunokirjallisuutta. Tänä vuonna osotuella hankitaan toivottu Blues News, Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehti, Luontokuva, Sarjainfo sarjakuvan ystäville, Le Monde Diplomatique omaa aikaansa ja kansainvälistä politiikkaa seuraaville, IBBY ry:n lehti Virikkeitä sekä Ydin.

Lahdistä voi varata ilmestymättömiä numeroita jo etukäteen. Kaikki aikakauslehdet ovat myös lainattavissa uusinta numeroa lukuunottamatta. Käsityö- ja askartelulehdistä lainaamme viimeisimmätkin numerot. 

Toenperän ajantasainen lehtilista löytyy täältä!

Joulukalenterin 19. luukku: Anna Fekete

Kati Hiekkapellon Anna Fekete - dekkareihin ilmestyy kolmas osa: Tumma, joka kuljettaa päähenkilön entiselle kotiseudulleen, entisen Jugoslavian unkarilaisvähemmistön pariin.

Anna Fekete uudistaa suomalaista poliisiromaania tuomalla keskiöön identiteettinsä ja työyhteisönsä kipupisteet. Maahanmuuttaja-taustaisena naispoliisina hän joutuu kohtaamaan työparinsa rasistiset ja sovinistiset ennakkoluulot ja näkemään työssään monia maahanmuuttajien elämään liittyviä tilanteita.

Hiekkapelto on itse työskennellyt Serbian unkarilaisalueella. Hänen Suojattomat -teokselle myönnettiin "Vuoden johtolanka" -palkinto vuonna 2015.  Palkinnon myöntää Suomen dekkariseura ry.

Joulukalenterin 18. luukku: rakkaudesta ja kuolemasta

Erica Jong on klassikkokirjailija, josta kirjoitin Lumpukan kesäklassikoissa. Ilahduin kovasti, kun huomasin, että Jongilta on tulossa uusi teos: Elä ja uneksi. Päähenkilö Vanessa Wonderman on varttuneempi leidi, joka seuraa omien vanhempiensa ikääntymistä ja elää itseään rutkasti vanhemman, sairaan kumppanin kanssa.

Jongin viimeisimmässä kuolema on läsnä, mutta niin on elämäkin, ja tietenkin rakkaus:




Jong kehtaa yhä, Jong taitaa yhä ja Jong ihastuttaa yhä. Hän tietää, mitä on olla ihminen ja nainen 2000-luvulla. Hauska, älykäs ja ankaran rehellinen tarina kuuluu niille kaikille, joita rakkaus on järkyttänyt ja muuttanut.

Joulukalenterin 17. luukku: klassikko jälleen saatavana

Ohoo, sanoin, kun tein kevään kirjatilauksia.  John Steinbeckilta ilmestyy keltaiseen kirjastoon unohdettu sotakuvaus, joka kertoo saksalaisten miehittämästä pienestä norjalaiskylästä.

Routakuun ajasta voi lukea näytteen täällä. Teos on julkaistu suomen kielelle pienenä kirjakerhopainoksena, joten sen saatavuus on ollut tähän asti heikkoa. Teoksesta otetaan nyt uusi tarkastettu painos.

Steinbeck kuuluu niihin rakastettaviin klassikkokirjailijoihin, joiden teoksia on helppo lähestyä. Steinbeckin teokset ovat pieniä ja inhimillisiä, mutta käsittelevät isoja asioita. Ihmeentuntu jää pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleen.

Aika paljon kirjoja käsittelevänä ja lukevana täytyy sanoa, että tämä teos tulee hankittua ikiomaksi. 

Joulukalenterin 16. luukku: lääkkeeksi, vain lääkkeeksi

Eräs asias pyytää aina välillä sellaista lukemista, josta tulee hyvä mieli. Kirja saa olla kevyt, muttei köykäinen, eikä haittaa, jos siitä tulee hyvä mieli - tai ei ainakaan paha mieli.

Paras hömppä - sanon "hömppä" kaikella rakkaudella - onkin hyvin kirjoitettua ja saattaa olla viisastakin, vaikka olisikin helposti lähestyttävää. Eihän hyvä tarkoita välttämättä konstikasta.

Tällainen Pieni kirjapuoti Pariisissa lipui vastaan Bazarin kirjalistalla ja ostettiin vastaamaan asiakkaiden viihteenkaipuuseen. Nina Georgen teoksen päähenkilö, Jean Perdu pitää kirjakauppaa jokilaivassa ja löytää tästä kirjallisesta apteekistaan jokaisen asiakkaan mielialaan sopivan lääkkeen. Mutta kuten usein on, omaa kahtakymmentä vuotta aikaisemmin murtunutta sydäntään hän ei osaa hoitaa.

Eräänä päivänä hän kuitenkin avaa kirjeen, joka hänen sydämensä rikkonut nainen hänelle aikoinaan lähetti. Kirjeen lukeminen käynnistää tapahtumaketjun, jonka aluksi Jean Perdu irttottaa laivansa laiturista ja lähtee liikkeelle kohti tuntematonta tulevaisuutta.

Joulukalenterin 15. luukku: Luxus

Milja Kannisto on saanut päätökseen historiallisen trilogiansa, jonka Synnintekijä aloitti 2013 ja joka jatkui osilla Kalmantanssi ja Piispansormus.

Tulevana vuonna siirrytään keskiajalta Ranskan vallankumouksen vuosiin. Luxus aloittaa purppuragiljotiini-trilogian, jossa ylhäinen ja alhainen kohtaavat vallankumouksen pyörteissä: "Vanhan Kuningaskunnan Ranska on kurjuuden, ylellisyyden, kunnianhimon, nälän ja petosten noidankattila. Isidore Boreal on kasvanut valheessa ja hulluudessa. Marie-Constance de Boucard on piehtaroinut himossa ja silkissä. Markiisi de Sade on elänyt demoniensa vankina". Kaunisto on keitellyt melko kiehtovan, historiasta ammentavan sopan. Uskon, että Luxus tulee vaivatta tavoittamaan lukijansa.

Joulukalenterin 14. luukku: debytantti kotimaisen dekkarin estradilla

Johnny Knigan listoilta tarttui mukaan Samuel Davidkinin punakantinen trilleri Esikoisten lunastus.

Davidkin on helsinkiläinen esikoiskirjailija. Päähenkilö Leo Asko työskentelee Poliisin rikoksentorjuntayksikössä, hän törmää Helsingissä rikossarjaan, joka viittaa kovan linjan juutalaisiin. Esittelytekstissä luvataan liki mystiseksi tihentyvää tunnelmaa ja kurkistuksia Helsingin salattuun historiaan.

Uskonnollisesti motivoituneista rikoksista kertova kirja taitaa valitettavasti olla ajan hermoilla. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, minkälaisen paikan Davidkin lunastaa suomalaisten dekkaristien kovassa joukossa.

Joulukalenterin 13. luukku: Kohan avataan

Toenperän kirjasto on suljettu nyt toista päivää. Tuoreet sanomalehdet löytyvät Joroisten ja Rantasalmen kunnanvirastoilta ja Juvan Sampolasta. Mutta missä kaikki ovat, kun kirjastot ovat pimeinä ja ovet lukossa?

Olemme yhdessä. Istumme valkokankaiden ääressä tikkana, kahvipannut pöhisten ja aivot kihisten. Kirjastojärjestelmä on vaihtunut. Heilutamme märkiä nenäliinoja Origolle ja tutustumme Kohaan.

Ja se on ihan erilainen.

Palikat ovat eri järjestyksessä. Ja siinä on niin paljon enemmän! Se on iso. Se ei ole yhtä ketterä. Se on Internetissä. Se on Uudesta Seelannista. Se tarkoittaa "lahjaa" tai sitä, että asetetaan oma osaaminen yhteiseen käyttöön.

Mitä kirjastojärjestelmän vaihtuminen tarkoittaa? Kirjastojärjestelmä on ohjelma, jossa on kaikki. Siellä on tiedot aineistosta ja asiakkaista. Lähes kaikki aineistoon ja asiakkaan tietoihin tehtävät muutokset tehdään kirjastojärjestelmässä, oli sitten kyseessä osoitteenmuutos tai viimeisimmän Tekniikan maailman numeron tarran tulostaminen. Uuden työkalun opettelu on kovvoo hommoo. Ensin on sutkutettu menemään pokasahalla, kirveellä, kiilalla ja vesurilla ja niilläkin on saatu mänty nurin ja palasiksi. Nyt pitäisi ottaa käyttöön moto, jossa on japaninkielinen manuaali. Ennen kuin osaamme, tulee varmasti hetkittäin rumaa jälkeä ja sellaisia sanoja, joista joutuu laittamaan euron kiroilupurkkiin ja loppuvuodesta voi mennä viikoksi Tahitille.

Lopputuloksena kaikki eteläsavolaiset ja Pohjois-Savon eteläosissa asuvat ovat saman Lumme-kirjaston asiakkaita. Käyttöön tulee huikean paljon enemmän osaamista ja aineistoa. Tulevan vuoden aikana järjestelmää vielä kehitetään. Suunnittelemme myös, miten aineistoa voidaan kuljettaa eri kirjastojen välillä. Se, millainen lahja Koha asiakkaille ja kirjastoilla työskenteleville on, aukeaa hitaasti, käärepaperi käärepaperilla. Mutta kehitystyö on alkanut.

Kärsivällisyyttä meille kaikille!

Joulukalenterin 12. luukku: sähkösatuja

Olipa kerran ulkosuomalainen äiti, jota harmitti, että hänen lapsilleen ei ollut saatavilla kovin helposti suomenkielistä lastenkirjallisuutta. Netti oli kyllä väärällään videonpätkiä ja pelejä, mutta lukemisesta oli huutava pula. Niinpä syntyi ajatus sivustosta, jossa olisi kuvitettuja iltasatuja, joita voisi lukea lapselle vaikkapa tabletilta.

Syntyi Iltasatu.org -sivusto.

Iltasatusivustolta löytyy vanhoja tekijänoikeusvapaita satuja kuvituksineen sekä kirjailijoilta saatuja uusia satuja. Sivuston ajatus on myös tarjota foorumi ihan uusille tekijöille. Moderneista sadunkertojista mukana on esimerkiksi Jukka Itkonen ja Päivi Alasalmi. Mukaan on myös tulossa Setan sateenkaarisatuja. Käykäähän tutustumassa ja lukekaa niille tiitiäisille!

Joulukalenterin 11. luukku: elämää

Elämää: 

Monista kiinnostavista taiteilijoista ilmestyy keväällä elämäkerrat. Heikki Kinnunen kertoo ensimmäistä kertaa yksityiselämästään 70-vuotispäivänsä kunniaksi teoksessa Tarinankertojan elämät. Karita Mattila ”Suomalainen Venus”, ”La Karita” suurten oopperatalojen tähti ja tunnollinen työmyyrä päästää lukijat sisään  ooperadiivan maailmaan: arkeen ja juhlaan, lavalle, kulissien taakse, keittiöön ja treenisalille.

Kaikki tietävät Jukka Puotilan Kotikadulta, imitaattorina ja teatterilavoilta, mutta kuka hänet oikeastaan tuntee? Taina West on tutustunut 60-vuotispäiviensä kynnyksellä vakavasti sairastuneen Puotilan vauhdikkaaseen elämään ja tehnyt siitä varmasti mielenkiintoisen elämäkerran Tänä iltana Jukka Puotila.

Omalla yöpöydälläni on jo Astrid Lindgrenin Denna dagen, ett liv, suomenkielinen käännös ilmestyy keväällä 2016 nimellä Tämä päivä, yksi elämä, mutta jos ruotsinkielen taitoiset voivat jo verrytellä kielitaitoaan alkukielisellä teoksella.

Joulukalenterin 10. luukku: uteliaisuuden herättävä Haukka

Uteliaisuuden herätti:

Englantilainen tutkija, tietokirjailija ja historioitsija Helen MacDonald menetti isänsä noin nelikymmenvuotiaana. Surutyö käynnisti prosessin, jossa Helen toteutti lapsuudenhaaveensa omasta metsästyshaukasta: hän hankki kanahaukkanaaraan poikasen, täytti pakastimen haukanruoalla ja sulki puhelimen. Kirjassaan Helen kertoo paitsi  Mabeliksi ristimästään kanahaukasta, mutta tutkii myös ihmisen ja villieläimen suhdetta ja luontokäsitystä, käy läpi muistojaan ja tekee surutyötä. Tässä on kenties kevään kiinnostavin kirja, ja esteetikkona minua miellytti myös sen upea kansikuva. 

Joulukalenterin 9. luukku: apertiiviksi ennakkotietoa kevään kirjoista: kuolemaa

Käväisin eilen esittelemässä Rantasalmen lukupiirille kevään 2016 kirjoja, jotka alkavat olla jo tilattu kustantamojen ennakkotietojen mukaan. Seuraavissa joulukalenterin luukuissa on vinkkejä kevään uutuuskirjoista.

Kuolemaa:

Helsinkiläiseltä Samuel Davidkinilta ilmestyy keväällä aika mielenkiintoiselta vaikuttava teos Esikoisten lunastus, jossa Poliisin rikoksentorujuntayksikössä työskentelevä Leo Asko törmää rikossarjaan, jonka jäljet johtavat kovan linjan juutalaisiin. Uskonnollisesti motivoituneista rikoksista kirjoittaminen on valitettavan ajankohtainen aihe. Odotan kiinnostuksella myös kuvausta suomen pienestä ja vanhasta juutalaisyhteisöstä. 

Katri Hiekkapellon Anna Fekete -dekkarit saavat myös jatkoa: Tumma vie päähenkilönsä, maahanmuuttajataustaisen nuoren poliisin entiselle kotiseudullee, Serbian unkarilaisalueelle. 

Aikuisten viisikot, Alan Bradleyn mainiot Flavia de Luce -dekkarit täydentyvät teoksella Filminauha kohtalon käsissä. Päähenkilö on hieman eriskummallinen pikkutyttö, joka on innostunut luonnontieteistä ja ratkoo mysteerejä viisikymmenluvun englantilaiskylässä. Edeltävät osat ovat mainioita ja hykerryttäviä kirjoja, joiden nokkelan päähenkilön ajatuksia on nautinto seurata.

Joulukalenterin 8. luukku: puukolla ja koukulla

Kirjastoon hankitaan aika paljon kaikenlaisia kädentaitokirjoja ja käsityölehtiä ja niitä lainataan myös paljon. Käsityö- ja askartelulehdistä Rantasalmi ja Joroinen lainaavat myös uusimmat numerot, koska monet ohjeet ovat vuodenaikaan sidottuja.

Itse olen aloittanut käsityöt aikuisena. Olin kakarana puukäsitöissä, koska ihana punkkariserkkulikkanikin oli - ja siitä on kieltämättä ollut aika tavalla hyötyäkin. Voisin melkein milloin vain sorvata ja loimuttaa toholla maustehyllyn! Aikuisena näin valon, mutta en osaa noudattaa ohjeita. Lainaan kovasti kirjoja ja innostun niistä, sitten teen jotain omasta päästä. Sieltä on syntynyt villapaitakin: jos osaa muutamat perustekniikat, niin vaatteethan ovat periaatteessa toisiinsa liittyviä erikokoisia putkia.

Uusista kädentaitajista Molla Millsissä on rokkia ja rollia. Näpsyssä näkyy pala uusimmassa teoksessa olevaa metsurirepun ohjetta. Viimeisellä sivulla neuvotaan virkkuukoukun vuoleminen ja annetaan joogaohjeita virkkauspsykoosin jäykentämälle ruodolle. Suosittelen tätä kaikille kädellisille, vaikka johdannossa väitetäänkin tämän olevan virkkausopas miehille.

Molla Mills: Virkkuri 3 : virkkuumalleja kovaan käyttöön 

Joulukalenterin 7. luukku: paperiketju

En tiedä, mikä noiden paperiketjujen tekemisessä oikein on, mutta se tuntuu saavan tiitiäiset ihan liekkeihin. Kunnanvirastolla evakossa olleiden parkumäkeläisten jäljiltä on vielä metrikaupalla jämätapetista ja vanhoista kirjansivuista tehtyä ketjua. Se kerätään kesäksi varastoon ja otetaan esille taas siihen aikaan, kun kukin tuntee tarvetta aloittaa koristelut. Itse olen sitä mieltä, että valosarjojen ja paperiketjun kanssa ei tarvitse kainostella. Pienet ledtuikut ja hillitty paperiketju eivät näytä liian jouluiselta marraskuun puolellakaan.

Ekaluokkalaiset askartelivat meille viime viikolla sylillisen paperiketjua, joka ripustetaan julkkisenkeleiden kanssa joulukuuseen. Ällistyttävää, miten niin yksinkertainen toimi saa kakarat ihan haltioihinsa.

Paperiketjun plussat:

• sitä voi tehdä porukalla
• siihen saa upotettua kaikki mainospostit ja hyvän määrän poistokirjoja: räikeäkin mainosposti näyttää ketjussa kivalta
• sen tekeminen on varmaankin yhtä meditatiivista kuin värityskirjojen värittäminen
• jos paperiketjuun on käyttänyt vain paperiliimaa ja muuta kierrätyskelpoista materiaalia, sen voi käytön jälkeen pistää paperinkeräykseen tai uuniin
• paperiketju säilyy hyvin löysällä vyyhdellä vaikkapa isossa paperipussissa ja jos ketju katkeaa, sen korjaaminen on ihan helppoa

Joulukalenterin 6. luukku: Suomen kansan vanhat runot, loitsut ja tarinat

Hyvää itsenäisyyspäivää! Itselleni suomalaisuus merkitsee kieltä, pohjoista ja itäistä sijaintia, sinnikkyyttä, outoa huumoria ja sitä, että voi olla pitkiä aikoja mukavasti hiljaa, jopa hiljaa pimeässä, mahdollisesti hiljaa pimeässä saunassa ei niin tuttujen ihmisten seurassa ilman että se tuntuu yhtään erityisen vaivaannuttavalta. No niin. Suomalaisuus merkitsee meille kaikille jotain samaa ja jotain erilaista.

Harrastan ja harjoitan suomalaisuuttani esimerkiksi perinneruokaillen. Rakastan rönttösiä, kukkoa, ruismarjapuuroa, mustikkamaitoa, juustoleipää ja olin pakahtua, kun pieni meijeri toi ruokakauppoihin kokkelipiimän: se on hapahko, löysää raejuustoa muistuttava tuote, johon voi keota marjoja tai lusikoida sellaisenaan välipalaksi.

Rakkaus kieleen ja kultuuriperintöön on taas vienyt minut usein SKS:n sivuille. Suomalaisen kirjallisuuden seura perustettiin 1831. SKS kustantaa humanistista tiede- ja kaunorkirjallisuutta sekä kerää, tallentaa ja jakaa kulttuuriperintöämme

SKS:n siipien suojasta löytyy muun muassa Suomen kansan vanhat runot. Kyseessä on julkaisusarja, jossa julkaistiin 1908–1948, 1995 lähes kaikki arkistoihin tallennettu ja kirjallisista lähteistä löydetty kalevalainen runous. Onnellista on, että runot löytyvät nyt verkosta: SKVR-tietokanta perustuu tähän teokseen.

Tässä Vermlannin metsäsuomalaisilta kerätty Kristus-aiheinen runo:

Nivellosta ne niil lukoo
Tytöj jalka nivellosta
varsaj jalka vaivalla
sinisellä sillalla
kivisellä tiellä
Jessus Kristus kirkkoon
hyytöisellä hevoisella
lohem mustam muotoisella
Kunka luut kovimmat
Kontiemen kovimmat
Kunka suonet sitkeämät
Hirven suonet sitkeämät [...]

Hakuja voi tehdä erilaisilla asiasanoilla: itse olen hakenut maskottimme vuoksi runoja ketusta ja esitellyt ystävälle roiseja rakkausrunoja, joista syntyikin sitten tämä esitys.

Tässä yhteydessä on mainostettava myös Salakirjat -kustantamoa, joka on tuonut muun muassa Suomen kansan vanhat loitsurunot korupainoksena markkinoille. Yksi kappale löytyy pian Toenperän kirjastosta. Yksi kappale on omassa kirjahhyllyssäni, ja tyydytyksekseni on kerrottava, että muutaman kappaleen lukeminen pimeänä talvi-iltana saa paatuneimmatkin kauhukakarat siirtymään sohvan taakse. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Joulukalenterin 5. luukku Kirjaston vaikuttavuuden ulottuvuuksia: case Korpikirjasto Toenperä

Joulukalenterin viides luukku on ammattiasiaa, joka toivottavasti kiinnostaa myös asiakkaitamme - teitä, joita varten me palveluita tuotamme.

Suomen kuntaliitto ry on kuntien ja kaupunkien muodostama yhdistys ja yhteinen edunvalvonta-organisaatio, joka tuottaa kunnille erilaisia palveluita, kuten kunnat.net -sivustoa. Kuntaliiton Kirjastojen vaikuttavuus -projektille on avattu nyt sivut, joista löytyy tietoa, esimerkkitapauksia ja artikkeleita kirjastoista ympäri Suomen.

Kirjastojen vaikuttavuutta tarkastellaan projektissa kolmen keskeisen teeman pohjalta, jotka ovat hyvinvointi, elinvoimaisuus ja kansalaisuus. Kirjastojen toiminnan moniulotteisuuden vuoksi teemat myös lomittuvat toisiinsa.

Sivuilta löytyy myös Toenperän kirjaston kirjastotoimenjohtaja Jaana Sopasen artikkeli Määrätietoisen kirjastokansan vaellus eteläsavolaisessa korvessa.

Kirjastojen vaikuttavuus nousee esille aina, kun puhutaan rahasta, tehosta ja arvosta. Vesilasissa myrskysi viimeksi, kun ylöjärveläinen valtuutettu Johansson puuttui kirjaston tietopalveluroliin epäillen, että Internet olisi korvannut kirjastot tiedonhaussa: "Ihmettelen sitä, pitääkö yhteiskunnan ostaa keski-ikäisille naisille rakkausromaaneja. Kirjasto on siis mielestäni yliarvostettu paikka, eikä sinne tarvitsisi sijoittaa hirveitä summia", Johansson sanoo, ja sokean kanan tavaoin löytänyt jyväsen, että missään kirjastoon ei sijoiteta hirveitä summia. Se ihmetyttää minua aina, sillä kuvittelen, että tiedon, taidon ja ymmäryksen kasvamiseen, jos mihin, pitäisi sijoittaa.

Joka tapauksessa, toivon, että niin asiakkaat, kuin kollegatkin löytäisivät Kirjastojen vaikuttavuus -sivulta tietoa ja tukea päätöksentekoon ja asioiden ajamiseen omissa kunnissaan. Sivut tekevät osaltaan näkyväksi sen, minkä tiedämme, mutta mitä emme aina muista: kirjastot vaikuttavat ja vaikutusten aikajänne on 20 vuotta. Työ kantaa hedelmää, vaikka joskus puut jurovat pitkään, ennen kuin alkavat kasvaa.

Joulukalenterin 4. luukku: Joulujuna

951-617-558-0

Joulukirjat- musiikki, lehdet ja elokuvat ovat taas esillä ja suurin osa lainassakin. Kävin läpi joulupöytää pahat mielessä. Ajattelin, että ne, joita ei ole lainattu, ovat potentiaalisia poistettavia. Ivan Gantschevin Joulujuna pysäytti minut ihastuttavalla akvarellikuvituksellaan ja tarinallaan, (testasin kertomusta heti myös kolmeen joulusadulle tulleeseen ekaluokkalaisryhmään ja se upposi loistavasti myös heihin).

Tarinassa kerrotaan ratavartija Wasilin pienestä Malina-tyttärestä. He asuvat pienenpienellä rautatieasemalla. Wasilin tehtävä on vartioida vaarallista, korkeiden vuorten keskellä kiemurtelevaa, monen tunnelin läpi kulkevaa rataosuutta. 

Eräänä päivänä, joka sattui olemaan jouluaatto, pieni Malina-tyttö oli koristelemassa joulukuusta, kun hän kuuli valtavan jyrähdyksen. Tunnelin suulle, suoraan kiskoille, oli pudonnut valtava kivenjärkäle ja pikajuna oli saapumassa asemalle puolen tunnin kuluttua. Miten Malina saisi varoitettua veturinkuljettajaa?

Joulujunan tarina oli yksinkertainen ja tosi jännittävä, ja erityisen jännittävän siitä teki se, että se ei ole satua, vaan ihan tosikertomus. Tutkikaapa, löytyisikö sinun kirjastostasi tämä 1984 julkaistu kuvakirja.

Joulukalenterin 3. luukku: enkelintuunaus

Rantasalmen kirjastossa on vuosikausia ollut yhdellä pöydällä kyniä, papereita, liimapuikkoja ja saksia iltapäivän pitkiä tunteja kuluttavia, harrastuksia, koulukyytiä tai vanhempien töiden loppumista odottavia lapsia varten (samasta syystä eväiden syönti on ehdottomasti sallittua pöytien ääressä).

Joskus ohjaamme askartelua. Joskus jätetään vain materiaalia ja malli esille. Tänä vuonna ekaluokkalaisten joulunodotukseen kuului joulusatu, joka käytiin kuuntelemassa pienemmissä ryhmissä ja loput saivat tuunata enkelin (tai tehdä matematiikan läksyjä).

Enkelituunauksen tarvikkeet ja ohjeet:

• yllä oleva pohja jonka voi tulostaa vaikkapa vähän tuhdimmalle paperille
• kustantamojen esitteitä, lehtiä, poistokirjoja, mainospapereita, vanhoja kortteja - mitä vain paperitavaraa
• kyniä, liimaa, sakset
• PLUS vanua, tarroja, kimalleliimaa, paperinpaloja, tapentinpaloja, glittertusseja, kultaväriä, hilettä...

Enkelipohjaa voi käyttää niin, että liimaa tai piirtää enkelille sopivat kasvot ja värittää tai liimaa koristukset siipiin, mekkoon ja pilveen. Valmiista enkelistä saa vaikka kuusenkoristeen, jos sen liimaa tukevammalle paperille tai laminoi. 

Alla tuunaamani Antti ja Sofi, joista molemmilla oli laupiaat ilmeet ja enkelimäiset hiukset. Sofin hiusten joukkoon voisi liimailla vaikka värikkäistä langoista lisää tukkaa. Taustalla tämä teksti ja Bukowski-sedän päiväkirja.

 

Joulukalenterin 2. luukku: Patrick deWitt

Kirjallisuus on siitä erinomainen elämänkumppani, että se jaksaa yllättää. Tunnustan kiinnostuneeni Patrick DeWittin teoksista ulkonäön takia. Sanotaan, että sisin ratkaisee ja olen luonnollisesti samaa mieltä, mutta en ole aikoihin nähnyt mitään näin kaunista. Katsokaa nyt!

Haluaisin suudella nämä kannet suunnitellutta graafikkoa ja näin sanottuani
selvitin heti, että kyseessä on Dan Stiles. Dan! Et ole turvassa.

Ensimmäiseltä sivulta lähtien tajusin kuitenkin, että näillä teoksilla on potentiaalia ensimmäisten treffien jälkeenkin. Välitön reaktio oli pään päälle muodostuva ajatuskupla, jossa lukee "häh" ja ällistynyt nauru.

Sistersin veljekset on 2012 suomeksi julkaistu päivitetty lännenseikkailu. Päähenkilöt ovat palkkionmetsästäjät Eli ja Charlie, jotka jahtaavat Herman Kermit Warmia, koska Warmin on kuoltava. Väkivaltaiseksi odysseiaksikin luonnehditulla matkallaan he sotkeutuvat kaikenlaisiin tilanteisiin ja huijareihin. Kieli ja dialogi on yksinkertaisuudessaan hillitöntä.

Siinä missä Eli ja Charlie Sistersin edesottamukset sijoittuvat ainakin viitteellisesti 1800-luvun puolivälin Oregon Cityyn ja Sacramentoon, on Alihovimestari Minorin tapahtumapaikka epämääräisempi: paroni Von Auxin linna "itäisen vuorijonon kaukaisissa erämaissa". Tätä teosta on vaikeaa kuvailla, mielikuvissani vähän hullu kertoja kokoaa eteensä maiseman hieman liian isoilla legoilla. Tässä on vuori. Tässä on kylä. Vuoren juurella on linna. Se on iso. Paroni on mielipuoli. Vuorilla on taistelevia partisaaneja. Käynnissä on jonkinlainen aluesota jne. 

Voin toki yrittää. Päähenkilö Lucien "Lucy" Minor on joutilas nuorukainen, joka lähetetään Von Auxin linnaan alihovimestariksi. Matka tapahtuu rautateitse, ja yöllä matkustajien nukkuessa kaksi ryöstäjää putsaavat matkustajat ja vievät Lucyn piipun, koska hän teeskentelee peloltansa nukkuvaa, eikä uskalla puuttua tapahtumiin. Lucyn kauhuksi myös roistot nousevat samalla laiturilta pois.

Von Auxin linna on alennustilassa, kuten linnanherrakin, Paroni von Aux. Lucy saa pian tietää, että hänen edeltäjänsä herra Broomille on tapahtunut jotain, jota hovimestari herra Olderglough ei suostu kertomaan (mutta myöhemmin käy ilmi, että herra Broom on pudonnut maassa olevaan hyvin suureen reikään, joka on... siis. Maassa oleva hyvin suuri reikä).

Jokaisen kappaleen otsikko ilahduttaa minua tavalla, joka ei ole normaali eikä terve. Kappaleessa, nimeltä "Viekoittelija-Klara" tutustutaan Lucyn tulevaan rakastettuun, Klaraan, joka on, niin. Viekoitteleva. Hänet on kihlattu partisaanille, nimeltä Adolphus, joka esitellään luvussa nimeltä "Adolphus saapuu näyttämölle". Kuten odottaa saattaa, ihanan Klaran kihlattu on poikkeuksellisen komea. Patrick deWitt on sikäli taloudellinen kirjailija, että hän ei ole vaivautunut selvittämään lukijalle tarkemmin näin selvää asiaa. Siksi hän kuvaa Adolphusta "Poikkeuksellisen komeaksi mieheksi".

Teoksen kuudes kappale päättyy siihen, että alihovimestari Minor ja hovimestari Olderglough saavat kirjeen, jossa kerrotaan, että itse paronitar sekä neljä muuta vierasta (kreivi ja kreivitär, herttua ja herttuatar) ovat tulossa vierailulle linnaan: "Herra Olderglough työnsi kirjeen rintataskuun. "Huomenna meidän täytyy etsiä paroni, ottaa hänet kiinni ja tehdä hänestä jälleen normaali.", Olderglough toteaa (mts. 156.) ja koska deWitt on otsikoinnissaan luotettava, rehellinen ja yksinkertainen, on seitsemännen luvun nimi "Paronin etsiminen, kiinni ottaminen ja jälleen normaaliksi tekeminen".

Patrick deWitt on tehnyt kirjan, jonka jokainen luku ilahduttaa minua. Teokset ovat häpeämättömiä, anteeksipyytelemättömiä, yksinkertaisia ja käsittämättömiä ja luontevia. Luontevia, kuten koulutettu hovimestari, joka on aina, ihan aina, kaikissa tilanteissa ja kaikkein pöyristyttävimpien kohtaustenkin silminnäkijänä ja kokijana on tyyni, hillitty ja luonteva.

En tiedä, kenelle uskaltaisin ja haluaisin suositella näitä teoksia, mutta jos voisin, pakottaisin kaikki edes auttavasti lukutaitoiset ihmiset isoon liikuntasaliin, enkä antaisi heidän poistua, ennen kuin he ovat lukeneet nämä kirjat. Ja miksipä en voisi.

Joulukalenterin 1. luukku: Kuka muka muu

Vino pino ja Kuka muka muu

Matti Haikonen pystyttää taidenäyttelyä kirjastoon: "Akvarellimaalaukseen liittyy tämä fyysisempikin puoli", hän sanoo kantaessaan kehystettyjä töitään salin puolelle. Kuvissa on lintuja: sulkansa pörhistänyt, mietteissään turjottava lokki. Pöllölle tolpan nokassa karjuva varis. Räikeässä keltaisessa valossa tallustelevia kurkia. Ja suosikkini: kaunis ja herkkä kuva täpötäydestä tiskipöydästä: arjen rätit ja muoviset kuivaustelineet ja teräksisellä työtasolla viipyilevä valo!

Maalaukset löytyvät myös Haikosen aivan hiljattain ilmestyneestä runokokoelmasta Kuka muka muu. Kokoelmasta löytyy niin vapaata mittaa kuin riimiäkin: mietelmiä, arjen kuvauksia, luontohavaintoja ja aforismeja. Löytyypä kirjasta muutama ilahduttava sivu limerikkejäkin, viisisäkeisiä pilarunoja, joissa esiintyy muun muassa juvalainen salakaataja ja kaljakoria tyhjentävä porilainen miesseuruekin.

Haikosen runot ja akvarellit muodostavat kokonaisuuden. Tuokiokuvissa tutkiskellaan niin luontoa kuin ihmisiäkin:

Hiljainen sade, / harmaa ja vihreä puu / tanssivat vaiti / vesihelmet hiuksillaan. / Rastaalla tumma huilu.

Kysyt kuka olet mulle / pilvet kulkee yli maan, / lumi halaa marraskuuta, / vastaukseksi kuiskaan vaan. [...]

Aforismeissa on rehellistä itsetutkiskelua:

Jos en kaikesta huolimatta osaa olla, olen kaikesta huolien.

Itsetuntemuksen esteenä saattaa olla haluttomuus tehdä tuttavuutta vastenmielisten tyyppien kanssa.

Ja riimirunoissa kuuluu vaivattomuus, joka tulee, kun on sinut kielen kanssa:

Vielä kirpun suonissa / virtaa veri sankarin / jo viidennessä polvessa / (on koira Rint-tintin).

Matti Haikosen akvarelleihin voi tutustua kirjastossa siihen asti, että Toenperän kirjasto sulkee ovensa kirjastonjärjestelmän vaihtamisen vuoksi 14.12.2015. Sekä vanhempaa että tuoretta runokokoelmaa on myynnissä ja lainattavissa Rantasalmen kirjastossa. 

Christel Rönns on Kirjailijakettu 2015!

Joroisten, Juvan ja Rantasalmen yhteinen Toenperän kirjasto on myöntänyt vuodesta 2004 ”Kirjailijakettu” -arvonimen kettukirjailijalle, jonka tuotantoa Lukukettudiplomin suorittajat ovat ahkerasti lukeneet.

Kirjailijakettu 2015 on graafikko, kuvittaja ja lastenkirjailija Christel Rönns (s. 1960). Rönns on saanut Finlandia Junior -palkinnon 2012 teoksestaan Perin erikoinen muna, jossa perheen rannalta löytämästä munasta kuoriutuu erikoinen eläin. Tarinassa koko perhe sopeutuu hienosti erikoisen asuinkumppaninsa tapoihin: ”Koi-Koi kasvaa ja kasvaa, ja se alkaa viedä melko paljo tilaa. Kaikki mitä Koi-Koi tekee on jollain lailla isoa ja tilaavievää.” Sitä suurempi on tila ja tyhjyys, kun Koi-Koi ei eräänä aamuna palaakaan yölliseltä retkeltään. Kiukuttelevasta Killi-kissasta kertova Kissa Killin kiukkupussin (2007) kuvitus sai puolestaan IBBY:n kunniamaininnan. Kissa Killillä on huono aamu. Siivouskomerossa asustava tonttu antaa Killille kiukkupussin, johon kiukun voi puhaltaa, mutta missä talonkorkuisen kiukkupussin uskaltaa pamauttaa? Suosittelemme Tarinaa liehupartaisesta pikku sedästä lämpimästi myös aikuisille. Se kertoo riemastuttavin kuvin sedästä, jolla on seitsemän metrin parta. Mitä kaikkea parran kanssa voikaan tehdä ja mihin kommelluksiin joutua?

Rönnsin kuvitukset ovat lähestyttäviä, ilmeikkäitä ja myhäileviä. Hahmot ovat arkisen sympaattisia, yksityiskohtia ja herkullisia värejä riittää. Kustantajansa Schilds & Söderströmsin kotisivuilla Rönns kertoo inspiroituvansa tekstistä ja haluavansa siirtää tekstin herättämiä tunnetiloja kuvituksiinsa. Tämä onkin helppo huomata vaikkapa Konrad ja Kornelia -teoksessa, jossa yksinäisen Kornelian mielikuvitusystävä Penttinen ei oikein tahdo sulattaa varttuneen päähenkilön elämään ujuttautuvaa Konradia, joka on paitsi oikein mukava, myös ihan todellinen.

Christel Rönns on kuvittanut yli 60 kuvakirjaa, muun muassa Suomen Lasten Raamatun, joka oli vuoden 2009 kauneimpien kirjojen joukossa.

Haluamme kiitollisin mielin myöntää hänelle myös Kirjailijakettu-arvonimen.
Toenperän kirjasto Joroisissa, Juvalla ja Rantasalmella, Jenni Joru

Christel Rönnsin kotisivu

Schilds & Söderströms -kustantamon esittelysivu

Lumpukka ja kesäklassikot

Kesäklassikon paikka, minä ajattelin. Olin aikasemmin keväällä lukenut vihdoin Erica Jongin  Sokeria kulhossani -teoksen ja olin innostunut. Jongin tuotanto ei ollut aikaisemmin oikein maistunut, mutta nyt lähempänä neljääkymmentä totesin tajuavani lukemastani (miehet, naiset, elämä - voi elämä) monia sellaisia asioita ja vivahteita, jotka olisivat aikaisemmin menneet ohi. Tiedän, miltä tämä kuulostaa: jos kolmevitosena alkaa kolkosti naureskella kaksvitoselle minälleen, niin mitä 55-vuotias mahtaa tuumata kolmevitosesta itsestään? Pudistelee varmaan myötätuntoisesti päätään. 

Ajattelin sitten rehvakkaasti ottaa Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan saman tien työn alle, onhan kyseessä 2007 Nobel-palkitun kirjailijan merkkiteos, kansainvälinen läpimurto ja feministisen liikkeen pioneerityö. Olen vuosien varrella ottanut kontaktia Kultaiseen useita kertoja. Luulen aloittaneeni lukemisen keskimäärin viiden vuoden välein pääsemättä oikein ensimmäistä sataa sivua pitemmälle. Minulle on kuitenkin kaikista epäonnistuneista yrityksistä huolimatta syntynyt vakaumus siitä, että vuosien myötä kasvan mittoihin, joissa Kultainen jotenkin maagisesti avautuu minulle.

Jongin rohkaisemana (kyllä, tiedän, että Jongia ja Lessingiä ei pidä verrata keskenään)  varasin Kultaisen muistikirjan ja lueskelin vähän, mitä siitä on kirjoitettu. Kultaisen oli määrä luodata "naisen identiteettiä syvältä", sekä "olla täynnä rohkeita kysymyksenajatteluja ja edelleen ajankohtaista materiaalia." Hurraa, minä ajattelin. Aika on kypsä!

Aika pian huomasin, että olen lukijana vosu. Teoksessa on vetävän alun jälkeen pitkähkö jakso, jossa käsitellään toisen päähenkilön, Annan poliittista kypsymistä ja vuosia afrikkalaisen siirtomaavaltion kommunistisessa liikkeessä. Niin kiinnostavaa, kuin poliittinen historia onkin, joudun tunnustamaan, että luin joitakin kymmeniä sivuja huolimattomasti (ja tiedän, että röyhkeimmät saattaisivat jopa arvella, että hyppäsin muutaman yli). Aloin laiminlyödä lukurutiinejani. Oli iltoja, etten jaksanut edes vilkaista Kultaista. Sitten kävi, kuten usein käy. Toin kotiin toisen kirjan.

Aluksi viattomalta tuntunut flirtti Peter Høegin Susanin vaikutuksen kanssa johti nopeasti viipyileviin katseisiin, kevyeen lehteilyyn ja sitten eräänä iltana otin ja päädyin lukemaan ensimmäisen kappaleen kokonaan. Luulin, että tällainen on yleistä ja uskouduin tapahtuneesta kollegalleni, mutta en saanut häneltä tukea. Morkkikseni syveni. Vannoin, ettei näin käy enää. Päätin pysyä uskollisena valitsemalleni klassikolle ja jatkan päättäväisesti loppuun asti, noin sata sivua päivässä, enkä skippaa yhtään kappaletta. Yksinäisten pohdintojeni päätteeksi ravistauduin irti syyllisyydestä ja löysin jostain armon ja päättäväisyyden. Lupasin itselleni, että selviän tästä, hyvänen aika, kirjallisuustiedettä opiskellut nainen!

Muutama päivä sujui hyvin, mutta tilanne alkoi nopeasti eskaloitua varsinaiseksi draamaksi. Syykin oli helppo löytää: Susanin vaikutus tuntui kaikkialla, ja kun kirja oli näkymättömissä pinon alimmaisena, etsin googlesta tietoa Høegin tuotannosta. Sain itseni monta kertaa kiinni Susanin vaikutuksen kritiikkien lukemisesta ja jouduin vetäytymään verkkopaastolle.

Kultainen muistikirja jökötti yöpöydällä painavana, vaativana ja kirjallisuushistoriallisena. En enää tuntenut alussa kokemaani kiihkeää uteliaisuutta, en edes vaikeina jaksoina herännyttä tarmokkuutta. Ajatus vielä yhdestä sivuhenkilöstä, joka olisi kompleksinen, latentin homoseksuaalinen, syvämietteisen vivahteikas, osa kolonialismin historiaa, hyvästä perheestä ja monimutkaisessa ihmissuhteessa jonkin toisen sivuhenkilön, päähenkilön tai molempien kanssa, sai minut voihkimaan. Susanin vaikutuskin sai minut voihkimaan, mutta eri syistä, ja lopulta hirveän pitkän työpäivän päätteeksi, viikonlopun alla, annoin periksi.

Luin Susanin vaikutuksen yhdeltä istumalta loppuun. Ja sitten luin Margaret Atwoodin Uusi maa -teoksen ensimmäisen kappaleen (herttinen mikä startti kirjalle, mitään näin hyvää en ole kohdannut pitkään aikaan, tätä lisää etc. etc.), aloitin Kiantoa, ahmin muutamia runokokoelmia ja kun olin käyttänyt lapsen viskarireppuun tarkoitetut määrärahat kirjakaupan sarjakuvahyllyllä tajuisin, miten alas olin vajonnut.

Ja nyt, rakkaat lukijat, minä taistelen. Minä. Taistelen. Ja luen Kultaista muistikirjaa sata sivua päivässä. Ja hitaasti alan oivaltaa, mistä siinä oikeastaan on kyse.

Laajennamme lukudiplomia alle kouluikäisille!

Kuva: Jenni Joru

KETUNPENTU

Lukukettu-lukudiplomi aikuisen ja lapsen yhteisiin lukuhetkiin: kohderyhmänä alle kouluikäiset lapset

Children are not born smart, they are made smart
Maailmani rajat ovat kieleni rajat

Mistä on kyse? Lukukettu-lukudiplomia laajennetaan alle kouluikäisten pariin Ketunpennulla, joka on suunnattu lasten ja aikuisten yhteisiin lukuhetkiin. Hankkeen tarkoitus on tarjota vanhemmille ja muille lapsen elämässä oleville tärkeille aikuisille sekä varhaiskasvattajille opastusta, tukea ja valmista materiaalia yhteisten lukuhetkien toteuttamiseen kotona ja päiväkodeissa. Ketunpentu suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä varhaiskasvatuksen kanssa. Materiaali voidaan jalkauttaa kaikkiin Toenperän kirjastoihin.

Materiaalipaketti Ketunpentu-lukudiplomia varten tuotetaan materiaalipaketti, jossa on perussadut paperi- ja e-muodossa sekä lyhyt esipuhe yhdessä lukemisen sosiaalisesta ja kognitiivisesta merkityksestä.

Materiaalipakettiin tuotetaan kymmenkunta uudelleenkirjoitettua perussatua. Mukaan valitaan tunnettuja ja tekijänoikeusvapaita kansansatuja. Suoritustapa on mahdollisimman yksinkertainen (rasti ruutuun esimerkiksi lukupassiin), mutta innokkaammille tarjotaan myös mahdollisuus kirjata ylös lapsen kommentteja ja omia kokemuksia iltasaduista (tyhjää tilaa). Mahdollisuuksien mukaan vihkoon tehdään kuvitus: valokuvitus tai yksinkertainen piirroskuvitus. Mukana voi olla myös värityskuvia.

Materiaalipakettiin tulee seuraavat sadut, joista osa voidaan ottaa mukaan heti ja osa sitä mukaan, kun työ edistyy:

1.    Lumikki
2.    Tuhkimo
3.    Ruusunen
4.    Punahilkka
5.    Hannu ja Kerttu
6.    Hölmöläissatu
7.    Kultakutri
8.    Jaakko ja pavunvarsi
9.    Keisarin uudet vaatteet
10.  Kaunotar ja peto
11.  Poika, joka söi kilpaa peikon kanssa
12.  Kettu ja kurki
13.  Korppi ja kettu
14.  Seitsemän pientä kiliä
15.  Kolme pukkia
16.  Bremenin soittoniekat

Jatkossa materiaalipakettia on helppo jakaa esim. temaattisesti. Palautettua lukupassia vastaan saa Ketunpentu-lukudiplomin sekä nipun kirjasuosituksia jatkoa varten. Kirjastot kokoavat ja lainaavat myös valmiita kirjakasseja nimenomaan iltasatuhetkiä ajatellen. Hankeapurahan turvin ja kuntien panostuksen avulla Ketunpennun suorittajille voidaan myös antaa ikioman iltasatukirja.

Jakelu Materiaalipaketti tuotetaan paperi- ja e-muodossa. Vihkoa voidaan jakaa varhaiskasvatuksen kautta vanhempainilloissa, päivähoitoyksiköissä sekä avoimen varhaiskasvatuksen kautta,. Vihko tulisi jakoon myös kirjastoissa ja jos kunta lähtee mukaan, jakelua voidaan laajentaa koteihinkin. Mahdollisuuksien mukaan jalkaudumme myös kerhoihin.

Hankeen tavoitteet ja ideologinen tausta On huolestuttavaa huomata, että some vie niin aikuisia kuin lapsiakin. Vuorovaikutus tapahtuu verkossa lyhyin lausein, ei itseä rikkaasti ilmaisten ja kasvotusten. Varsinkin pienten lasten kielellisessä kehityksessä ja sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa on tapahtunut huolestuttavaa notkahdusta. Kognitiivisten taitojen puutteet näkyvät esiopetuksessa ja alakoulussa. Lukemisharrastuksen edistämiseen löytyy kyllä syitä, mutta vaikuttaa siltä, että someen eksyneet vanhemmat tarvitsevat erityistä tukea ja valmista materiaalia.

Yhteistyö Pilotti toteutetaan Toenperän kirjaston Rantasalmen kirjaston ja Rantasalmen varhaiskasvatuksen yhteistyönä (varhaiskasvatusesimies Tiina Vepsä).

Kustannukset Materiaalikuluihin ja kirjahankintoihin haetaan tukea AVIlta. Kunta osallistuu monistuskuluihin. Konsepti otetaan käyttöön Toenperän kirjastoissa, jatkossa se voidaan antaa myös LUMME-kirjastojen, yleisten kirjastojen käyttöön Suomessa ja maailmalla.

Jälkisanat Puheterapeutti Hannele Hyvärinen Satakieli-ohjelman Kielisato -blogi 21.4.2015

Mukailtu tekstistä: Kymmenen syytä lukea lapselle:

1) Läheisyys: ”Turvallinen syli on lapselle maailman paras paikka”

2) Yhteinen tekeminen

3) Kielelliset taidot: Mitä enemmän luet lapselle, sen paremmat kielelliset kyvyt hänelle kehittyvät ja sen paremmin hän pärjää myös koulussa. Mitä enemmän lapsella ja vanhemmalla on kielellistä vuorovaikutusta, sitä paremmat kielelliset taidot lapselle kehittyvät: ”Lapset eivät synny fiksuina, heistä tehdään fiksuja”.

4) Sanavarasto: kotiarki kulkee myös puheen ja kielen kannalta tuttua polkua, mutta lukeminen kasvattaa sanavarastoa, koska kirjojen kieli on runsaampaa ja rikkaampaa. Lukeminen rikastuttaa myös isojen lasten, nuorten ja aikuisten sanavarastoa.

5) Kielioppi ja lauserakenteet: arkikielemme on melko yksinkertaista, kirjoilla ja sarjakuvilla voimme monipuolistaa kielioppia ja lauserakenteita.

6) Asioiden loppuun saakka tekeminen: kirjoja lukiessa harjoitellaan keskittymistä ja itsehillintää ja tuetaan lapsen valmiuksia tehdä asiat valmiiksi.

7) Keskittyminen ja tarkkaavaisuus: ”Lukeminen vahvistaa keskittymistä sekä tarkkaavaisuuden suuntaamista ja ylläpitämistä”, erot keskittymiskyvyssä alkavat näkyä koulun ensimmäisillä luokilla. Lapsi, joka on valpas ja jaksaa keskittyä opetukseen menestyy paremmin ja koulunkäyntikin tuntuu varmasti mielekkäämmältä. Ja valppautta ja keskittymiskykyä voi harjoitella! Lukemalla!

8) ”Mielenmalli (engl. theory of mind) tarkoittaa kykyä ymmärtää, että toisen mieli ei ole sama kuin oma mieli.” Tarinoiden kautta voimme ymmärtää, että toiset ajattelevat eri tavalla, voimme ymmärtää miksi he ajattelevat eri tavalla. Tämä taas tukee lapsen sosiaalisia taitoja. ” Ihmiset, jotka lukevat, ovat taitavampia myös tilanteissa, joissa vaaditaan toisen näkemyksen ymmärtämistä.”

9) Yleistieto & sivistys: lukemalla oppii ja tieto on valtaa.

10) Elinikäinen ystävä: vanhempien myönteinen asenne kirjoihin ja lukemiseen näkyy myöhemmin positiivisena suhtautumistapana kirjoihin. On sanonta: ”Maailmani rajat ovat kieleni rajat”. Kirjojen kieli ja maailma on rajaton.

Jenni Joru, Toenperän Rantasalmi

Selvitys kirjastoauto Jasso Toenperän toiminnasta Rantasalmen kunnan talouden tasapainottamistyöryhmälle

Kaikki sen tietävät täällä Itä-Suomessa: kunnissa ollaan paniikissa. Resursseja menee enemmän, kuin niitä tulee. Verokertymät jäävät vähäisiksi, huoltosuhde heikkenee ja tehtävät kasaantuvat. Kesän korvallakin talouden tasapainottamistyöryhmät kunnissa yrittävät keksiä, mitä voitaisiin tehdä toisin: vähemmän tai enemmän. Aloitettaisiinko jotain ihan uutta, mikä voi tuntua pelottavalta, lopetettaisiinko jotain vanhaa, mikä voi myös tuntua pelottavalta. Viisasten kiveä ei oikein ole, ja kaikki joutuvat osallistumaan talkoisiin.

Niinpä minäkin olen selvittänyt Rantasalmen talouden tasapainottamistyöryhmälle kirjallisesti ja suullisesti, onko kirjastoautotoiminta nykymuodossaan tarkoituksenmukaista ja voitaisiinko kirjastoautoon integroida muita palveluita. Lyhykäisyydessään vastasin kumpaankin kysymykseen myöntävästi, mutta vakuudeksi tein vielä tämän selvityksen. Jaettakoon se julkisesti! Ja sanottakoon vielä, että vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin spostilla jenni piste joru @ rantasalmi piste fi (pisteet pisteinä ja osoite ilman välilyöntejä) tai kommenttikentässä.

Ohessa on ajantasaista tilastotietoa pysäkki- ja lainamääristä ja niiden kehittymisestä. Olen koonnut ja laskenut tähän myös tuoreet taloudellisuusluvut, joilla osoitetaan kirjastoauton hinta ja tehokkuus mm. panos-tuotos -laskelmalla. Lopussa on tietoa yhteistyökuvioistamme ja niiden mahdollisuuksista.

Selvitys Rantasalmen kunnan talouden tasapainottamistyöryhmälle: Aluekirjastoauto Jasso Toenperä, päivitetty 16.6.2015, kirjastonjohtaja Jenni Joru, Toenperän kirjasto, Rantasalmen kirjasto

• käyttöönotto 2007

• omistus: Joroisten, Juvan ja Rantasalmen yhteinen, kukin kunta omistaa 1/3

• käyttöikä: 15–20 vuotta.

• reittituntien suhteet: Rantasalmi: 39,34 %, Joroinen 33,75 %, Juva 26,91%, jaosta kolmen kunnan kesken päätetty sivistystoimen yhteislautakunnassa 15.6.2010

• reittiajan vaihtelu max+- 2% KTJ:n seurannassa 1-4kk, 1-8 kk  ja TP

• tuote 0493 reittituntien määrä, jonka Joroisten kunta laskuttaa Rantasalmen kunnalta

• reitti ajetaan kahdessa vuorossa, vuoroviikoin vaihtuvin aikatauluin

• henkilöstö: 2 kirjastovirkailijaa + varakuski (TA sijaismääräraha 1kk)

1) Jasso on reitillä

Jasso Toenperällä oli vuonna 2014 172 pysäkkiä, maaseutumaisista kunnista pysäkkimäärämme oli maan korkein. Valtakunnallisessa tilastovertailussa sijoituksemme oli seitsemäs. Kirjastoauto on erittäin kovassa käytössä oleva investointi. Pysäkkimäärien, toisin sanoen reittiajan vähentäminen ei vähennä kirjastoauton käyttökustannuksia muilta, kuin polttoaineen osalta. Sen sijaan käytön vähentäminen heikentäisi koko Toenperän kirjaston tulosta sekä verkostomaista toimintaamme, joka on valtakunnallisesti tunnustettu ja palkittu OKM:n kirjastokehittäjäpalkinnolla 2013.

 2) Kirjastoauto lainaa

Maaseutumaisille kunnille on tyypillistä, että kirjaston kokonaislainauksesta merkittävä osa lainataan kirjastoautosta. Vuonna 2014 Toenperän kirjaston kokonaislainaus oli 261 656 lainaa, joista 69 627 lainattiin Jasso Toenperästä. 26,61% Toenperän kirjaston lainoista lainataan juuri Jasso Toenperästä.

Maaseutumaisten kuntien kirjastoautojen lainamäärävertailussa Jasso Toenperä on ollut ykkössijalla vuosina 2012, 2013 ja 2014. Valtakunnallinen sijoituksemme tilastovertailussa on 30. Alla leike maaseutumaisten kuntien kirjastoautojen pysäkkimäärien ja lainamäärien viiden kärki vuoden 2014 tilastoissa sekä Jasso Toenperän lainamäärät 2011-2014:

3) Toenperän kirjasto on taloudellinen

 Kirjaston taloudellisuutta mitataan jakamalla henkilöstökulujen ja kirjastoaineistokulujen summa fyysisten käyntien ja kokonaislainauksen summalla (Henkilöstökulut + Kirjastoaineistokulut / Fyysiset käynnit + Kokonaislainaus). Mitä pienempi suhdeluku on, sitä taloudellisemmin kirjasto toimii. Toenperän kirjastopalvelujen taloudellisuusluku on 1,59. Sijoituimme 286 kunnan listauksessa sijalle 121, sijalla 286 oli Luhangan kirjasto, jonka taloudellisuusluku oli 5,29, eikä Luhangalla oli kirjastoautoa. Toisin sanoen kirjastoauto nostaa Toenperän kirjaston taloudellisuuslukua.

• Jasso Toenperän tuote 0493 2015 Rantasalmella 745 reittituntia à 67,3€

• Jasso Toenperä maksaa Rantasalmen kunnalle 50 172€

• Rantasalmen kunnan talousarvion loppusummasta (37 124 370€) kirjastoautopalvelun osuus on 0,1%

Panos-tuotos -malli kuvaa vielä paremmin kirjastopalvelun tehokkuutta. Malli on Yhdysvalloissa käytössä oleva validi tapa laskea kirjaston tuottoa. Panoksen suhde tuotokseen on laskettavissa aineiston keskimääräisellä hankintahinnalla ja tuotteille, kuten tietopalvelulle ja tapahtumille laskettavalla arvolla, joka kerrotaan lainausten/tapahtumien/osallistujien lukumäärällä. Tuotoksesta vähennetään menot ja erotus jaetaan menoilla. Saatu lukema on tuotoksen suhde panokseen. Näin laskettuna kirjastoauton tuotoksen suhde panokseen oli vuonna 2014 713%, kun tuloslaskelma on puutteellinen, mutta kaikki menot on laskettu mukaan. Vastaavaan panos-tuotos -suhteeseen ei ylletä millään muulla toimialalla.

 4) Yhteistyö, kehittäminen, vaikuttavuus

Toenperän kirjasto, Rantasalmen kirjasto ja Aluekirjastoauto Jasso Toenperä ovat avoimia yhteistyölle. Kirjastot ovat tieteen, taiteen ja taidon estradeja: ovet ovat auki ja kynnys matala. Itä-Suomen kirjastojen yleisötapahtumien määrä onkin noussut 2014 merkittävästi, määrä oli 2014 616 tapahtumaa enemmän kuin vuonna 2013.

Kirjastoon ja kirjastoautoon voi integroida monenlaisia palveluita, kirjastoautolla asioivat voivat muun muassa käyttää kirjastoauton verkkoa asioimiseen. Erityisen luontevasti kirjastoon istuvat tietopalvelutyyppiset palvelut, hakeutuviin palveluihin niveltyisi luontevasti palvelut, joilla edistetään haja-asutusalueen väestön yhtäläistä oikeutta tietoon, kulttuuriin ja yhteiskunnan osallisuuteen. Palvelu voi olla hyödykkeen jakamista tai myyntiä, hoiva- ja kotipalvelua, tiedon keräämistä ja tiedottamista. Autoon voisi myös ottaa mukaan henkilön tuottamaan asiakkaille oman organisaationsa palvelua.

Jasso Toenperä oli Europarlamenttivaalien ennakkoäänestyspaikkana 17.5.—18.5. 2014 sekä eduskuntavaalien ennakkoäänestyspaikkana 11.4.—12.4.2015 Joroisissa. Olemme autolla voineet tuoda kirjastopalvelut erilaisiin yleisötapahtumiin, kouluihin ja laitoksiin, olemme myös ilmaisseet kunnan kriisinhallintaorganisaatiolle olevamme käytettävissä kriisitilanteissa: onhan kuljettajilla erinomainen paikallistuntemus sekä käsitys haja-asutusalueen väestöstä ja olosuhteista, joissa he elävät.

Onnistunut yhteistyöesimerkki kirjastoon integroidusta palvelusta on tuore ja lähellä: Rantasalmen pääkirjasto on ottanut hoitaakseen Rantasalmen kunnan yleisneuvonnan tietopalveluna. (Khall 16.2.2015). Palvelu laajenisi luontevasti myös kirjastoautoympäristöön. Etsimmekin jatkuvasti keinoja, joilla voimme eri toimipisteissämme tuottaa joustavasti palveluita, jotka sopivat kirjasto- ja tietopalveluiden palettiin. Yhteistyö erilaisten kumppanien kanssa on tervetullutta ja välttämätöntä: kirjasto on valmis dialogiin, sopimusten tekoon ja niiden täytäntöönpanoon.

Kirjaston perusmerkitys ainoana organisaationa, joka huolehtii kansalaisten tasa-arvoisesta oikeudesta informaatioon ja kulttuuriin ei ole menettänyt arvoaan etenkin, kun vaikutustemme aikajänne on 20 vuotta. Kirjasto on rajapinta kansalaisen ja informaation välissä: tuotamme ja välitämme asiakkaillemme tietoa, joka on oikea-aikaista, sopivassa muodossa ja edullista. Kirjastoauto takaa sen, että saatavissa olevat palvelut ovat myös saavutettavissa olevia palveluita.

ILKKA Pääkirjoitus 16.6.2015 Olisi lyhytnäköistä ajatella, että kirjastotoimen säästöillä saataisiin kuntien talous kuntoon. Kuntien toimintaympäristön muuttuessa juuri kirjaston palvelut voivat olla tehokkain keino ehkäistä eri ikäryhmien syrjäytymistä tai edistää maahanmuuttajien kotoutumista.