Sininen

Taten kokoelmista löytyvä Yves Kleinin maalaus IKB 79

Vietin sinistä viikonloppua. Vierailin ystävättären luona ja rento perussiivous ajautui kevyeksi pintaremontiksi. Maalasimme yhden huoneen petroolinsiniseksi. Värimalli oli otettu kylmillään olevan rakennuksen listasta. Moralla. Ja hieno tuli! Intensiivinen ja rauhoittava, muttei yhtään pliisu.

Sunnuntaina kävin uimassa Varkauden uimahallissa ja nautin sukeltelusta ja saunasta. Olen aika varma, että uimahallinsininen on lempivärini, tulen aina hyvälle tuulelle uimahallin trooppisesta ilmastosta ja vienosta kloorintuoksusta. En tiedä kumpi on parempaa, se voittajafiilis, kun on uinut kilometrin vai esteettinen onni, kun katselee sukeltaessa oransseja kynsiään turkoosissa vedessä. Syvällisen pinnallista.

Mitä muuta voi tehdä sinisenä viikonloppuna?

Kuunnella Miles Davisin Kind of Blue -levyä, katsoa taas Blues Brothers -elokuva, käydä iltahiihdolla tai -luistelulla sinisen hetken aikaan ja haaveilla blue kongo -perunan kasvattamisesta. Mennä nettiin lukemaan siemenluetteloita. Tilata ylimitoitettu määrä siemeniä pikkuista rivitalopihaa ajatellen.

Lukea Walter Mosleyn Sinipukuinen paholainen, jäädä koukkuun ja lukea heti perään kaikki muutkin Easy Rawlings -dekkarit (Easy muuten on Matti Röngän Viktor Kärppä -hahmon esikuva, mikä on helppo uskoa, jos on lukenut molempia sarjoja, ja sitäpaitsi tämän myönsi myös Matti itse Hattulan kirjaston dekkari-illassa. Tiedän sen, koska olin siellä).

Sähköä, komisario Palmu

3:55 Kirosanoja. Pihassa lepää kymmenen sentin neitseellinen lumikerros. Traktori on aurannut pihatien eteen lumivallin. Kerrotakoon kiinnostuneille, että pihasta tullaan reippaalla mäkilähdöllä tielle. Onneksi auton päällä on pressu (kirjoitin ensin "persu", mutta ei sentään ollut). Pääsen lievän kaasuttelu-jäpöstelyn jälkeen tielle ja menox sanoi annie lennox. Ihanaa, että Kylätie on jo aurattu <3

4:20 Värjöttelen 14-tien varressa, bussipysäkin katoksessa. Ainoa ääni on tuuli, ja se on kuulkaa iso ääni, kun ei kuulu mitään muuta. Puhuri on työntänyt Hiismäen yli tielle isoja lumivamppuja, varsinaisia Serla Nainen kuukautissiteitä jättiläisille (anteeksi, olen nukkunut kolme tuntia ja mielikuvitus käy vähän villinä). Omituinen mekaaninen surina paikallistuu valotolppaan kiinitetyksi kelikameraksi, sama vekotin näyttää kuvaa 14-tiestä ylen aamutelkkarissa. Aura-auto tulee putsaamaan risteyksen ja bussipysäkit. Aura-autot <3

7:00 Onneksi otin mukaan takapenkiltä ison, kukallisen matkatyynyn. Se on varsinainen möhkäle, mutta pää tulee olemaan SSYK:n kerhomiitissä huomattavasti kirkkaampi, kun vetää pari tuntia zetaa lämpimässä bussissa. Heinolassa kyytiin nousee joukko kälättäviä seksuaaliterapeutteja (ei, tämä ei ole unta), joten on aika herätä. Teen linja-autolastillisen matkustajia katellisiksi korkkaamalla termarillisen ranskalaista paahtoa. Eväät <3

9.00 Bussi on minuutin etuajassa. Kamppi on iso. Korpikirjastonhoitajan lapikkaat lipsuu Piäkirkolla loskassa. Pienten harharetkien jälkeen löydän Rikhardinkadun kirjaston. Ja hetken ajan tunnen viiltävää katutta kaikkia niitä kohtaan, jotka saavat työskennellä niin kauniissa rakennuksessa.

The Kerho

SSYK eli sähköiset sisällöt yleisiin kirjastoihin on toiminut vuodesta 2011. Ryhmä on YKN:n (yleisten kirjastojen neuvosto) perustama ja OKM:n (Opetus- ja kulttuuriministeriö) rahoittama, nyt maakuntiin laajentunut työryhmä.

Kupletin juoni

Sähkökirja tulee! Itse asiassa se on ollut tulossa jo usemman vuotta. Itse asiassa asiakkaat tuntevat i-padit ja muut täppärit, tablettilehdet, älypuhelimet ja koko e-kentän paremmin, kuin kirjastolaiset. Juna meni jo. Tilanne ei ole vain nolo, se alkaa olla katastrofaalinen.

Ongelmia

• sähköiset aineistot ovat maksullisia, neuvottelut käyttöoikeuksista ovat hitaita ja hankalia
• sitten, kun tietokanta on hankittu, se ei toimi
• kirjastolaiset eivät itsekään tunne ostamiaan tietokantoja
• kustannusala on kriisissä ja jarruttaa e-kirjan tulemista kirjastoon panttaamalla käyttöoikeuksia, raha puhuu
• laitekenttä on kirjavaa ja laitteet vanhenevat alle kahdessa vuodessa
• asiakkaat saattavat käyttä kirjaston hankkimia sähköisiä aineistoja tietämättä, kuka lystin maksaa: "En tarvitse kirjastoa käyttääkseni tätä palvelua, koska tämä palvelu on Internetissä!"
• yleinen ilmapiiri tuntuu olevan sellainen, että jos jotain ei löydy googlella, sitä ei ole olemassakaan
• yleinen paniikki ajaa organisaatiot tekemään hätäisiä ratkaisuja, esimerkiksi ostamaan täppärit isolle porukalle ja kuvittelemaan, että ongelma on ratkaistu

Ratkaisuja 

• OKM, herää! Painosta kustannusalaa! Tee politiikkaa! Hoida tonttia!
• Kirjaston kirja-aineisto hankitaan jo tyypillisesti keskitetysti yhdestä paikasta, myös sähköisille sisällöille tarvitaan vastaava taho & jakelukanava, jonka kanssa tehdään hankintasopimus ja jonka kautta kirjastot voivat ostaa sähköisiä sisältöjä neuvotelluilla sopimushinnoilla. 
• Voe tokkiinsa, se on peiliinkahtomisen paikka. Kirjastolaisilla pitää olla perustason sähköisten aineistojen tuntemus. Myös meidän on hoidettava oma tonttimme, sehän on kansalaisten tiedon ja kulttuurin saatavuuden turvaaminen, eikä se saa olla sidoksissa formaattiin. Tähän tarpeeseen on vastattava ja se on tehtävä nyt.