tiistai 22. tammikuuta 2013

Mehiläishoitajan kuolema

Kokoelmatyö on raakaa peliä. Yhtäältä, ja pahimmillaan, se on mekaanista huonokuntoisen, huonosti kiertävän aineiston poistamista. Toisaalta loputtomasti aikaa vievää kirjojen nypeltämistä, löytämisen riemua ja hyrisevää iloa siistiytyvästä kokoelmasta.

Ajattelin aloittaa blogissa uuden sarjan, jossa nostetaan pitkää häntää*, toisin sanoen poimitaan esille varastoon unohtuneita niteitä, hyvää kirjallisuutta, joka ei ehkä heti lähde asiakkaan följyyn, mutta saattaa hyvän puhemiehen avustuksella löytää lukijan. 

Ensimmäinen kandidaatti on Lars Gustafssonin Mehiläishoitajan kuolema.

Päähenkilö, Lars Lennart Westin on ennenaikaisesti eläköitynyt, hieman erakoitunut kansakoulunopettaja, joka asuu avioeronsa jälkeen vaatimatonta pientä torppaa ja elää pääsääntöisesti myymällä mehiläistensä tuottamaa hunajaa. Hänellä on pieni puutarha, perunamaa, koira, puhelin ja televisio. Hän tilaa Vestmandans Läns Tidningiä ja Scientific Americania. Hän on nelissäkymmenissä, kun vuonna 1975 todetaan, että puuskittain tuleva, yltyvä tuska on syöpää, jota ei voidan enää parantaa.

Kirja on postuumisti koottu Lars Lennart Westinin muistiinpanoista. Lähteinä on käytetty keltaista, sinistä ja repeytynyttä muistikirjaa, täynnä hyvin persoonallisia ja persoonattomia muistiinpanoja, havaintoja, mehiläistenhoitoa, pieniä scifitekstejä, talousmenoja, muisteluksia ja pohdintoja.

Mehiläishoitajan kuolema on oudon koskettava, arkisuudessaan intiimi. Ja samalla voi vain ihmetellä, millaisia ajatuksia ja universuimeita voi ihmismielessä lymyillä. Lukiessani minusta tuntui siltä, kuin minulla olisi ollut jokin yllättävä ja hieman salaperäinen etuoikeus kurkistaa päähenkilön yksityisiin muistiinpanoihin. Kun hän kirjoittaa: "Kuoleman kanssa ei olla talosilla. Onneksi olin oppinut tuon aika varhain, ja tästä pelisäännöstä minulla on ollut suurta hyötyä kaiken ikäni" (mts. 36), kenelle hän kirjoittaa? Millainen yhteys kirjailija Lars Gustafssonilla ja päähenkilö Lars Lennart Westitinillä on? Pienellä tutkiskelulla selviää päähenkilö on kirjailijan alter ego, siitä huolimatta jokin teoksessa houkuttaa uskomaan Lars Lennart Westiniin. Miksi? Vaikka Lars Lennart Westin olisikin fiktio, on tarina tosi. Se on tosi siksi, että se on säröinen ja vivahteikas, kömpelö ja fragmentaarinen. Uskottava.

*) Kokoelmatyön kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että kirjaston kautta voi saada käsiinsä myös vähemmän kysyttyä aineistoa: jollakin on se jossain, ja me järjestämme sen sinulle mahdollisimman edullisesti ja näppärästi.

Gustafsson, Lars 1979/1978: Mehiläishoitajan kuolema. Suom. Eeva Liisa Manner, alkuteos En biodlares död. Tammi, Helsinki.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Kärmeksen vuosi

Iloista alkanutta vuotta 2013!

Rantasalmen lainaustiskillä huomaa helposti, että on siirrytty valoisemmalle kvartaalille. Koska kirjastorakennuksen on suunnitellut druidipappi ja sen alttari on asiakaspalvelutiski, alkaa aurinko paistaa alttaripapittarien silmään heti, kun yule-juhla on vietetty ja päivä alkaa talvipäivänseisauksen jälkeen pidetä. Yritä siinä sitten nähdä näyttö ja kohdata asiakas. Jos käytämme aurinkolaseja, emme ole krapulassa. Kiinalaisen horoskoopin mukaan tämä on käärmeen vuosi.

freefoto.com
Pidän kristallipallon työpöydän laatikossa, sillä voin varmuudella kertoa, mitä JJR-kirjastolle kuuluu vuonna 2013. Nimittäin ei mitään uutta. Paitsi nimi.

JJR-allianssi Joroisten, Juvan ja Rantasalmen välillä purkautui, mutta kirjastot ovat tehneet uudet toistaiseksi voimassa olevat yhteistyösopimukset ja jatkavat entisellä työnjaolla. Nimemme on jatkossa Toenperän kirjasto. Savokarjalaisessa murteessan "Toenperrään" -tokaisu on vahvistanut asian todeksi. Toden perässähän tässä yritetään olla, ja joskus sivulla, tai edellä. Tuntumassa.

Jatkuvan yhteistyön kunniaksi väännämme myös kirjastolle uusia verkkosivuja. Allekirjoittaneen saraksi jää johtotiimin asialistan mukaan "kirjallisuuspalikka, puuha ja puserrus + miehet". Jääkää kanavalle ottamaan selvää, mitä se voi tarkoittaa.