Viranomainen ja siili

Siili kakkoselle piti perjantaina tehdä viimeinen palvelus, R.I.P. kakkonen. Siili ykkönen, jolle on facebook-sivullamme ehdotettu nimiä "Kärtsy The Siili" ja "Simo Kärttynen", on sen sijaan kuntoutunut hienosti. Se porsastelee kissanruoan kanssa, lipittää vettä teevadilta, sontii pesäänsä ja suhtautuu hoitotoimenpiteisiin asiankuuluvalla aggressiivisuudella. Hellään käsittelyyn vastataan piikki tanassa äsähdellen ja puksuttaen kuin pieni perämoottori.

Siilit <3



Meni putkeen.



Seuraavaksi on mietittävä, tuleeko siilistä tarpeeksi osaavainen ja riski, että sen voi päästää syksyllä etsimään talvipesää, vai onko sille etsittävä talvehtimispaikka, mieluiten jokin tasaisen lämmin kellari tai pannuhuone, jossa joku käy päivittäin, mutta ei häiritse liikaa siilin elämää. Siilit eivät kaipaa seuraa, paitsi Tiettyyn Aikaan Keväästä, ja silloinkin niiden puuhia voi äkkinäinen erehtyä luulemaan tappeluksi.

Villisiilin hoitoa on helppo markkinoida: "Seuraksi tarjotaan äkeä, piikikäs ja sottaisa erakko". Olenkin ottanut yhteyttä ihmisiin, joilla on villieläinten hoito hyppysissä. Talvettaisin Pärttyli Kärttylin itse, jos minun ei tarvitisisi kulkea kahden kaupungin välilä ja voisin tarjota siilille ison, rauhallisen tilan, jossa se saa huolehtia omista asioistaan, eikä kärsiä liikaa ihmisten tungettelusta.

Siilinhoito on kyllä ollut kiinnostavaa. Siilivauva on luultavasti luomakunnan kaunein olento, heti pienien sikojen ja kissanpentujen jälkeen. Siilinhoito on ollut myös informaatiohaaste: kuinka, miten ja miksi? Viime kädessä laki velvoittaa toimimaan. Vahingoittunutta eläintä pitää auttaa: hoitaa, toimittaa hoitoon tai lopettaa, itse tai viranomaisen avustamana.

Mutta miksi kutsumme sitä? Puolisoni väittää, että se näyttää "Tapiolta", johtotiimi ehdotti "A. Kettuniusta". Ehdota jotain!

Parhain suomenkielinen siilisivu: Siili kiikarissa.

Tutki, pelasta, suojele

Johtajan huone on vast'edes siiliparantolana.

Kirjastonhoitajamme oli eilen löytänyt pihapensaan alta orvon siilikolmikon. Kolmas poikanen oli jo kuollut, mutta kaksi matkusti tänään pyyhkeenmutkassa kenkälaatikossa työhuoneeseeni. Onneksi kokoelmaamme hankittiin jo viime kesänä Tuula Nyströmin kirjoittama "Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito", siinä on aivan erinomattaisen hyvät ensiapuohjeet.

Toimenpiteet tänään:

Hankinnat: kertakäyttöhanskoja, pipettejä, z-pinsetit loisten varalle, kaksi matalaa kissankuppia, kirvelemätöntä desifiointiainetta, vanulappuja, kaksi matalaa kissanruoka-astiaa, kosteaa kissanruokaa ja kokista (kuplattomaksi ravistettu ei-light -kolajuoma on hyvä ensiapuneste, sisältäähän se paljon sokeria ja kofeiinia).

Siilit on sijoitettu pahvilaatikkoon, pyyhkeen mutkaan, kuumavesipullon viereen. Niissä ei näkynyt haavoja, loisia, kärpäsentoukkia tai -munia.

Siileille on annettu lämmintä hunajavettä pipetillä ja eläinten energiapitoista lisäravinnegeeliä. Ne ovat lämpövesipullon vieressä hämärässä pahvilaatikossa.

Siili 1: 79g (merkitty valkoisella)
Siili 2: 73g

Kakkonen mykkyrässä. Pieni on ja surkea.

Ykkönen 79g (paperi painaa kolme)

Kakkonen 73g

Kirjoita postikorttiin

Jakko heittää kylmän kiven ja me jaamme kirjavinkkejä

Jaakolle valinnanvaraa. freefoto.com

Valkoinen kirahvi Opuscolo - kirjasta kirjaan  -blogista väittää, että kesää seuraa syksy, esittelee oman top-listansa syksyn uutuuskirjoista. Aika tuhti väite, kun kesä ei ole edes kunnolla alkanut! Ja sanonko minne Jaakko saa pistää kylmän kivensä?

Pyh.

Tunnustakaamme kuitenkin tosiasiat. Syksyn uutuuskirjat on jo tilattu kirjastoon. Poimitaanpa mekin TOP 5, eli odotetuimmat syksyn kirjat:

Petri Tamminen: Rikosromaani. Malmin musertaja, Hämeenlinnan häpäisijä, Hermann Ångström, kylvää jälkeensä huolta, häpeää ja yleistä epämukavuutta. "Tapauksen saa hoidettavakseen elämää nähnyt komisario Vehmas, jonka mielestä ihmiset sairastavat tulevaisuutta ja poliisin työ on kansanrunoutta", kertoo Otava. Kuulostaa sopivan paasilinnamaiselta: kevyttä kamaa, jossa on yllättäviä syvällisyyden syövereitä.

Pete Suhonen: Hitlerin kylkiluu. WSOY kertoo, että kyseessä on seikkailusatiiri. Ruoppaaja Muttilainen, Konstaapeli Parviainen ja Agronomi Hildén muodostavat salaisen veljeskunnan kovan ytimen. Hitler ei kuollutkaan bunkkeriin Berliinissä ja Katri Helena on Suomen Marlene Dietrich. Olisikohan tässäkin kirjassa jonkinlaista huovismaista salaviisautta?

Johanna Sinisalo: Salattuja voimia. Teos koostuu Sinisalon parhaista vaellusnovelleista. Pidin hirveästi Enkelten verestä. Se aiheutti vakavaa mehiläiskuumetta. Luotan siihen, että tämän teoksen myötä fiilistelen Partioaitassa ja teen retkiä joko Penniineille tai sitten sinne oman otsalohkon pimeämmälle puolelle. Johanna Sinisalo ja Risto Isomäellä on sama taito hyppysissään: hyvä tarina rakennetaan tiedon päälle ja pistetään joukkoon iso lusikallinen kansanperinnettä!


Linde, Heidi Jo nyt on! Chiclittiä Norjasta. Kolmatta lastaan odottava kotiäiti kaipaa muutosta, samoin uransa loukkaantumiseen päättävä jalkapalloilija ja häitä touhuava morsian, joka ei ole ihan varma siitä, onko sulhanen sittenkään Mr Right. Kirjan yhteydessä on mainittu niin Jonathan Franzen kuin Nick Hornbykin, joten luotan siihen, ettei tämä ole ihan ytimetöntä höttöä. Sitäpaitsi pullanleivonnan ja Metallican yhdistäminen kertoo arjen ymmärryksestä ja tyylitajusta. 

Ian Rankin: Verisiteet. Olen lukenut kaikki Ian Rankinin kirjat. Olen hankkinut itselleni kaikki Ian Rankinin kirjat. Lisäksi etsin aina kirjamessuilta Blue Moonin ständin ja sanon, että kaikki, mitä he kustantavat, siis aivan kaikki, on loistavaa. Toivon, että John Rebus raitistuu ja löytää itselleen daamin ja että minä pääsen riehastelemaan Edinburghiin jonkun kanssa, jolle riittää, että istutaan tunkkaisessa pubissa mököttämässä sekä käyskennellä loput ajat mukulakivikaduilla tai Forth-vuonon jäätävässä viimassa. Ja kuunnella Rollareita Laphroaig-lasi kourassa. Oletteko muuten huomanneet, että omista suosikeista puhuminen on vaikeaa? Koska _tunteet_.

Bonuskirja: Walter Mosley: When the Thrill Is Gone. On pahuksen kurjaa, ettei Walter Mosleyltä suomenneta teoksia. Kirjan nimen kuultuani päässäni on soinut Ella Mae Morsen versio kyseisestä piisistä.Walter Mosley kuvaa upeasti rotuerottelun Amerikkaa. Päähenkilö on kunnollinen mies, Easy Rawlins, joka tasapainoilee lain ja rikollisuuden harmaalla alueella. Easyssä ja Röngän Viktor Kärpässä on paljon samaa, ainakin kultainen sydän ja asema yhteiskunnan marginaalissa.

Syksyllä ilmestyy myös uutuus Sofi Oksaselta, sitä moni odottaa suurella uteliaisuudella. Mitä odotat kirjasyksyltä?

Jos olisin kirja

Pihistin Jos olisin -haasteen Suketukselta.  Lauseen alut tulee täydentää omasta hyllystä löytyvillä kirjan nimillä. Rajasin etsinnän dekkarihyllyyn ja niihin kirjoihin, jotka olen lukenut. Meleko hyytävä tuli!

Jos olisin...

...kesä, olisin Kylmää valoa
...näkymä, olisin Umpikuja
...elokuva, olisin Lepakkomies
...matka, olisin Pako
...kasvi, olisin Musta Dahlia
...hetki, olisin Pitkä uni
...tunne, olisin Rakkaus viiltää syvältä
...harrastus, olisin Myrkynkeittäjä
...vastakohta, olisin Musta tuli
...piilossa, olisin Pohjavirtoja
...pala historiaa, olisin Luostarin varjot
...pahuus, olisin Julmin peto
...jos minulla olisi enemmän aikaa, olisin Pitkä uni

Jos olisin taito, olisin Hahmotunnistus.

Kahvin kanssa meemi, olkaatten hyvä:) 

Kirjoita postikorttiin -satoa Rantasalmelta

Lukuimmeisiä

freefoto.com

Niin kuin varmaan tiedättekin, netti on lukublogeja kirjavanaan! Itse en ole seurannut niitä tarpeeksi ahkerasti. Vaikka olen opiskellut kirjallisuustiedettä, suhtaudun kirjosita keskustelemiseen kuten kahviin. Kahvi on kahvia, sitä juodaan, sinun ei pidä kahvia leivonnaisiin tai makeisiin sekoittaman.

Lukeminen on lukemista, luen kirjoja ja puhun niistä töissä ja ystävien kesken, mieluusti melko kompaktisti (arvio akselilla: "järkyttävän hyvä - polta se", sekä lyhyt kuvaus protagonista ja muutamista keskeisistä juonen käynnistymiseen liittyvistä tapahtumista). Miellyttävintä kirjapuhe on sellaisten henkilöiden kanssa, jotka jakavat saman kirjallisen maun, koska silloin jopa merkitsevä nyökkäys riittää.

Olen siis törkeästi laiminlyönyt kirjallisuuslehtiä ja kirjallisuuskeskustelua ja hengaillut mukavuudenhaluisesti samanmielisten lukijoiden parissa! Aion kuitenkin parantaa tapani. Internetin syvissä vesissä paljastui heti, että lukijoilla on suuri, hauska, bloggaava yhteisö. Tässä joitakin lukublogeja:

Amman lukuhetki: äiti ja opettaja Aino-Maria kirjoittaa sujuvaa ja suloista kirjallisuusblogia. Löysin blogin etsiessäni luku/leffakokemuksia Aikamatkustajan vaimosta (Audrey Niffenegger) - lähinnä selvittääkseni, kannattaisiko melko köykäisen katsomiskokemuksen (Eric Banan paljas takapuoli ei sittenkään pelasta kaikkea) jälkeen uskaltautua kirjan pariin. En uskaltautunut, vaikka Amma kriittisistä huomioistaan huolimatta myönsi olevansa "pidättyväisen ihastunut" teokseen.

Eniten minua kiinnostaa tie: Suketuksen, "ihan kivan historianopiskelijan" kirjallisuusblogi, on hauska ja kevyt mutta fiksu, siis miellyttävää luettavaa. Suketus menee tunteella lukukokemukseen, mistä plussaa. Se on mahtavaa vastapainoa viileälle analyyttisyydelle.

Retkilläni linkkien pitkospuita löysin Opuscolo - kirjasta kirjaan -blogin ja jäin lukemaan suurella uteliaisuudella nimimerkki Valkoisen Kirahvin arviota Savonlinnan kirjastosta. Pitäisi ehdottomasti katsella välillä ympärilleen asiakkaan silmin (ei, en aio keksiä parempaa ilmausta, vaikka olen väsynyt ja fingerporigeneraattorin loihtii em. lauseesta välittömästi zombie-teemaa). Valkoinen Kirahvi tsekkaa kirjastoon tutustuessaan ainakin seuraavat seikat:

Kun menen aivan uuteen kirjastoon, otan ensin tuntumaa. Etsin uutuushyllyt ja palautuskärryt, hahmotan missä on mitäkin. Kierrän kirjastoissa peruskokoelman sillä ajatuksella, että jos minulla olisi kirjastokortti, mitä lainaisin. Onko tärppikirjoja esillä? Onko uusia kirjoja? Onko poistettu tehokkaasti niin, että hyllyt näyttävät houkuttelevilta? Mitä on palautettujen kärryssä? Entäpä lastenkirjojen kokelma? Onko nuoret huomioitu? Millainen lehtiosasto? Jäisinkö oleilemaan? Miten henkilökunta kohtaa kirjstoon tulevan asiakkaan?

Kirjamieli on tarttunut kunnioittavaan urakkaan, eli ottanut urakakseen James Joycen Ulysseksen uuden käännöksen. Haaste kiertää lukublogeissa. Jäämme seuraamaan mielenkiinnolla projektin etenemistä, sekä harkitsemme itsekin vastaavaan ryhtymistä, vaikkakin olemme kiitollisia asiakkaalle, joka lainasi sen uutuushyrrykästä nenämme edestä. (Me puhumme itsestämme vast'edes monikossa kuten monarkit, onhan kirjastonhoitajakin jonkinlainen instituutio. Onhan?).

Mainitaan vielä hyväksi lopuksi Erjan lukupäiväkirja. Erja on kirjastonhoitaja, "jolta hyvätkin kirjat unohtuvat aivan liian helposti". Erja nostaa esille sellaisiakin kirjoja, jotka eivät suorastaan karjahtele asiakkaille uutuushyrrykässä ja edustaa siten ammattikuntamme "pitkää häntää".

Kerään kiinnostavia kirjallisuusblogeja tuonne sivupalkkiin otsikon "Lukuimmeisiä" alle. Nautinnollista lukupuhetta kaikille.

Kirjalijakettu 2012 on Kirsi Kunnas

Copyright: Jyrki Luukkonen

Joroisten, Juvan ja Rantasalmen yhteinen JJR-kirjasto myöntää vuosittain ”Kirjailijakettu” -arvonimen kettukirjailijalle, jonka tuotantoa Lukukettudiplomin suorittajat ovat ahkerasti lukeneet.

Kirjailijakettu 2012 on akateemikko Kirsi Kunnas (s. 1924), (lasten)runouden Grand Old Lady. Hänen tunnetuin tuotantonsa vyyhteytyy erään salaperäisen Tiitiäisen ympärille. Kunnas on tehnyt myös huomattavan aikuisille suunnatun runotuotannon sekä kääntänyt muun muassa Lewis Carrolin ja Federico García Lorcan teoksia suomen kielelle.

Kieli nimenomaan, on Kunnaksen kotimaa. Hän piehtaroi kielessä, kerää sitä syliinsä ja muokkaa mieleisekseen. Kunnas taitaa niukan tyylittelyn, jolla voi pienin elein ja äärimmäisen tarkasti kuvata sellaisia valtavia asioita kuin rakkautta, ikävää, elämänjanoa ja kuolemaa. Hän taitaa onomatopoesian, jolla voi tavoittaa leikkisän herkullisesti esimerkiksi iltalypsyn äänimaailman, kuten runossa Adalmiinan helmi, jossa: ”Karjan kellot kilk kalk kaa” ja jossa lehmä: ”järveen kumartuu / ja särpii, hörppii, ryystää / laiskuttaa ja nuuskaa/”. Hän taitaa paradoksin ja kielipelit sekä tutkii runoissaan kielen kaikkia vivahteita aina nonsenseen – hölynpölyyn saakka.

Kunnas on palkittu muun muassa Arvid Lydecken -palkinnolla, Topelius-palkinnolla ja erilaisilla valtionpalkinnoilla. Hänelle on myönnetty vuonna 2000 Tampereen yliopiston kunniatohtorin arvonimi sekä akateemikon arvonimi. Haluamme kiitollisin mielin myöntää hänelle myös Kirjalijakettu-arvonimen.

*** 

Kunnakselta saammamme herttainen vastauskirje on nähtävillä Rantasalmen kirjastossa. 

Hyllyluokat - sydän!

Meillä Toenperän kirjaston Rantasalmen toimipisteessä rakastetaan hyllyluokkia. Dekkarit ovat omassa hyllyssään ja romantillinen kirjallisuus, scifi ja fantasia, erä- ja sotakirjallisuus omissa hyllyissään. Näinhän se on useimmissa Suomen kirjastoissa.  Meiltä löytyy vielä sellainenkin harvinaisuus, kuin "elämäkerrat", eli myös ne elämäkerrat, jotka eivät ole 99-luokassa, on hyllyluokitettu elämäkertojen hyllyyn.

Uusi ongelma on genret, joita on hankalaa sijoittunut. Eroottisesti latautunut  Wardin "Musta tikarin veljeskunta" on vaikeasti sijoitettava. Tarvisisimme hyllyn "pararomantiikalle", kirjoille, joissa ainakin suhteen toinen osapuoli on yliluonnollinen olento: ihmissusi, vampyyri tai langennut enkeli. Ja tässä osastossa voisi olla oma hyllynsä paraerotiikalle, koska ainakin Wardin kirjoissa on jokseenkin runsaasti suoraa toimintaa. Krhm krhm.

Toinen haaste on punaisella teipillä merkitty romantiikkahyllymme. Olen ottanut romantiikkaan melko laajan perspektiivin, joten oikeastaan kyseessä ei ole enää noin kahteensataan niteeseen ollut romantiikka, jossa A haluaa B:n, C asettaa esteitä, ja lopussa A saa B:n. Sinkkukirjallisuudessa kuvio ei ole likikään noin suoraviivainen. A haluaa B:n, mutta ajankulukseen deittailee C:tä, joka on A:n exä ja seksuaaliselta identiteetiltään hieman epävakaa. Kuvioihin tulee D, johon B rakastuu, mutta joka on taas kiinnostuneempi... äh, tajuatte kyllä. Kyseessä on siis kirjallisuudenlaji, jossa ei tähdätä avioliittoon, riisinheittoon ja päivään prinsessana, ehei, sillä teemana saattaa olla vaikkapa kuolema tai suhde äitiin tai herraisä nähköön shoppailu. Tai teemana saattaa hyvinkin olla romanttinen parisuhde, mutta lopussa ei olekaan häitä. Siksi "romantiikkahyllymme" on romantiikkaa vain nimellisesti, kyseessä on laajempi naisille suunnatun viihdekirjallisuuden genre, Chick Lit.

Älkääkä edes antako minun aloittaa dekkareista, joka kattaa meillä melkein kaikki jännityskirjallisuuden alalajit, paitsi kauhua, joka on fantasian ja scifin joukossa yliluonnollisen elementtinsä vuoksi. Myös Wardin kirjat olivat aluksi kauhussa, mutta havaitsimme pian, että "kauhu" ei ollut se tunne, jota vampyyripor pararomantiikka herättä.

Kirjallisuudenprofessorini Tammi tykkäsi lausua genren ranskalaisittan [žãr], joten pyydän, että lukiessanne tätä artikkelia lausutte sen mielessänne oikein.